Grinding heaven, lifebook ala Kordo & Samppanen

[tommihoo]

Oulussa ollaan ja mikä ettei vois vaikka jossain tavatakin. Oletteko Oulussa minä päivänä, mihin kellonaikaan,montako päivää jne normisettii?
Tais Oulusta muitakin joskus pokeria pelanneita olla mutta enpä taida ketään niistäkään tuntea, joten nyt vois tavata myös muita täällä päin asujia jos vaan kiinnostaa ja aikataulut saadaan sopimaan yhteen...

[stepi]

Mitään tarkkaa ei olla vielä sovittu, mutta ens maanantaina ollaan VIP-katsomossa seuraamassa Suomen parasta fanikulttuuria, kun Rovaniemen Kiekko iskee Pohjois-Suomen herruudesta Kajaanin Hokkia vastaan.

Oikean pelin olette reissulle valinnu. Myöskin itse katsomaan menossa luultavammin.

[Kordo]

Ollaan nyt maailman smootheimmalla road tripillä matkalla kohti Kajaanin Hotelli Scandicia. Matkasuunnitelma on seuraavanlainen:

Maanantai ja tiistai hengataan Rovaniemellä, keskiviikko Oulussa, torstai Kajaanissa ja loppuviikko chillataan Sotkamon perämettissä mökkielämää vietellen.

Kaikki tutut ylläolevista mestoista ottakaa yhteyttä, niin sovitaan miittiä. Oululaisten kanssa ollaan ainakin alustavasti sovittu keskiviikoksi illanviettoo jossain kippolassa.

Oikean pelin olette reissulle valinnu. Myöskin itse katsomaan menossa luultavammin.

Laita mulle mesessä viestiä tai tuu käväsee irkis, niin sovitaan vaikkka peliin miittiä, jos oot tulossa.

[Samppanen]

Korkean paikan leiri - Päivä 1

Grinding Heavenin tuttu parivaljakko on saapunut turvallisesti Pohjois-Suomeen. Tarkalleen ottaen Kajaaniin, johon saavuimme sunnuntai-maanantai välisenä yönä kello kahden paikkeilla. Viiden tunnin ajomatka taittui leppoisasti paskaa jauhaten. Kordo ajoi ensimmäiset 250 kilsaa, jonka jälkeen vaihdettiin rooleja. Pääsimme onnellisesti ja ennen kaikkea yhtenä kappaleena majoituspaikkaamme Scandic Hotel Kajanukseen.

Neljän tunnin yöunien jälkeen lähdimme suihkunraikkaina nauttimaan hotellin aamiaista ja valmistautumaan lähtöön kohti Joulupukin kotikaupunkia, Rovaniemeä. Ennen kuin pääsimme matkaan, koin itse  muutamia biittejä heti ensimmäisen päivän alkuun. Vanha kunnon Nokia N73:ni purki yhteistyösopimuksen muutaman vuoden kunniakkaan palveluksen jälkeen ja se on tod. näk. löydettävissä Lappi Areenan katolta illemmalla, kun pääsemme paikalle. Toisena biittinä mun mokkula ei suostu toimimaan, kun läppäri herjaa tuntemattomasta USB-laitteesta. Eilen toimi vielä aivan täydellisesti. Voipi olla että viimeviikkoinen joulusiivous EasyCleaner nimisellä ohjelmalla meni täysin vituilleen ja kone on sen seurauksena kunnon jökissä. Se on pidemmän aikaa jo toiminut huonosti ja ääntelehtii tosi oudosti. No toivottavasti saisin joulun jälkeen laitettua osamaksutilauksella pöytäkoneen tulemaan, jotta päästään pistämään vanha kunnon Acer paskaksi. Grinding Heavenissa ei siis  uutenavuotena tinaa sulatella vaan heitetään läppäri seinään ja päästetään toiveet ilmoille.

Kirjoitushetkellä olemme matkalla siis kohti Rovaniemellä ja illalla olisi tarkoitus saapua perille, ellei GPS oppaamme toisin päätä. Mennään myös tänään kattomaan RoKi - Hokki lätkämatsia. Toivottavasti tulee hyvä matsi ja nähdään vähän lappalaista kannustuskulttuuria. Huomenna menemme katselemaan vähän turistinähtävyyksiä ja ostamaan mulle talvivaatteita. Täällä on joku -20 astetta pakkasta, eli kylmä kun jääkarhun perseessä. -10 astettakin on ihan helvetin paljon, eikä Tampereella oo vielä ollut kertaakaan noin kylmä.

Kordon kirjoittama reissuschedule löytyy ennen tätä postausta, joten paikalliset ottakaa yhteyttä jos on mielenkiintoa ottaa miittiä!

Kuvia reissusta on tulossa myöhemmin, soronoo!

[Kordo]

Tähän väliin on hyvä tarinoida omat, tutut ja turvalliset näkökulmat reissun ekalta päivältä. Oon päässy dataajan paikalle, kun Samppanen kuljettaa meitä viimeisen pätkän kohti Rovaniemeä.

Aika nättiä vetää hotelliaamupalaa ruokasalissa, jossa pöydät koreilee, ulkona on kauniit talvimaisemat, joululaulut soi taustalla ja syöjiä on tasan kaksi. Muutenkin noi Scandic Hotellit on mun mielestä Suomen parhaita (tää oli sit maksettu mainos).

Tälle reissulle lähdettiin ensisijaisesti ottaan rennosti ja sen jälkeen kun leppäkerttumobiilimme starttas Tampereelta on tunnelmat olleet erittäin korkeella. Tekniikka pelaa ja repsikka soittaa Spotifysta Jason Mraz maratonia muun datailun ohessa. Ei voi paljon lepposampaa olla.

Jos joulusta ja talvesta haluaa nauttia, niin suosittelen jokaiselle vuosittaista visiittiä tänne. Maisemat on kauniita, lunta ja pakkasta löytyy, ja poroja on perkele koko ajan keskellä tietä!

Huomaa kyllä, että Samppanen on Turusta kotoisin, jossa ei ees tiedetä mikä talvi on! Kaveri painaa täälä ilman pitkiä kalsareita ja huppari päälä, reps! No okei itelläkin kangaskengät jalassa, joten jalkoja vähän palelee, mutta tarkotus olis käydä vähän shoppailemassa jossain kohtaa reissua.

Samppasella on muuten joku uus onnenkolikko (euron kolikon erikoismalli), joka ei oo kyllä tuottanu sitä itseään kyllä alkuunkaan. Jätkä ottaa biittiä koko ajan. Saa nähdä mitä tässä vielä tapahtuu matkan varrella.

Kamerasta jäi laturi ja siirtopiuha kotiin, joten kuvia saadaan päivitettyä vasta reissun jälkeen.

Eipä tässä muuta. Me jatkamme matkaa kohti illan tulikuumaa jumbokamppailua, ulkona on tosiaan yli 20 astetta pakkasta ja huippuvarusteltu mopoautomme on kuin tylsä luistin koulukadun ulkojäillä, cya!


Samppasen talvivaatetus ja leppäkerttumobiili.

[Kordo]

Korkean paikan leiri - Päivä 2 ja 3

Arvoisat ja rakkaat lukijat! Tämän kertainen kännipäivitys ei tule tuttuun tapaan bussista, vaan odottelen repsikan paikalla Samppasta, joka on ilmeisesti hakemassa jotain helpotusta krapulaansa kaupasta. Tässä kohtaa on vielä pakko mainita kuinka jälkikännissä mää taas oon. Ei päästy edes hotellin pihasta lähteen, kun etittiin 20 minuuttia auton GPS-laitetta, joka oli kadonnut välille hotellin huone - hotellin piha.

Rovaniemi on loistava paikka! Jokaisen suomalaisen pitäisi käydä täällä ja itse ihmettelen miksi en ole käynyt aikaisemmin.En oo ikinä ollu mikään jouluihminen, mutta tää mesta sai mun herkän sielun jouluttuun.

Oon tullu viime vuosina monen asian suhteen tosi skeptiseks ja pitäny niitä valmiiks ihan paskana, mut tää uus elämänasenne on saanu mut näkeen monia asioita ihan eri valossa. Tuntuu vaan siltä et kaikki jutut mitä me tällä hetkellä tehdään menee täydellisesti.

Alotettiin eilinen päivä siitä, että löin aamupalan jälkeen Googleen hakusanaks Rovaniemi, tarkoituksena löytää Rovaniemen parhaat nähtävyydet. Pienen selailun jälkeen kohteeksi varmistuivat jo ennakkoon valitut Joulupukin pajakylä ja jäämaailma.

Parin tunnin lämmityksen jälkeen leppäkerttumobiilimme hyrähti käyntiin ja kehräsi kuin kissa reilun 20 asteen pakkasesta huolimatta. Kahdeksan kilometriä Rovaniemen keskusta pohjoiseen ja olemme saapuneet suomalaisen turismin päänäyttämölle. Santa is here! On niin perkeleen kylmä, mutta silti kaikki ihmiset jaksaa hymyillä. Tämä johtuu luultavasti siitä, että tunnen olevani paikan ainoa suomalainen Samppasen lisäksi.

Tässä kohtaa kirjoitus keskeytyy melkein tunniksi (joka muuttui lopulta muutamaksi tunniksi), voin todella pahoin ja Samppanen meinaa päättää elämämme ohitustilanteessa vastaantulevan rekan poropuskuriin. Tälläsille road tripeille kannattaa muuten aina varata oksennuspussi mukaan, koska matkapahoinvointi on yleistä...

Viisi tuntia myöhemmin... Takaisin kirjoittamisen pariin ja joulupukin kotipesään. Jono pukin vastaanotolle oli lyhyt ja small talkattiin pukin kanssa säästä ja muista kuulumisista. Samppanen sai väännettyä kuvaan sellasen grinch ilmeen jälleen kerran, ettei 20€ hinta kauheesti napannu. Onneksi alakerrassa mukava tonttutyttö laittoi videomme pyörimään screeniltä ja saatiin sitä kautta ikuistettua tämä kaunis muisto.

Ilta sujui leppoisasti juomisen merkeissä. Saimme vieraaksemme hotellille pari paikallista pelaajaa Sampon ja Janin, joka paremmin tunnetaan nimimerkeillä Eversti Parker ja Pokeritiedossa DVC (tjsp.). Vedettiin siinä sit muutama tunti lepposasti kuppia, kunnes siirryttiin kohti paikallista.

Viimeinen muistikuva on siitä, kun vedettii Samppasen kanssa karaokeduettona Robbie Williamsin Shes The One. Lopputulos oli, että yksi meistä heräsi putkasta, kaksi lensi ulos ja itse en ollut (luultavasti, koska ei löydy muistia) missään näistä tapahtumista mukana, kyllä, luitte oikein!

Nyt ollaan siirrytty "turvallisesti" Ouluun, jonka uusi Scandic hotelli on aivan mahtava. En oo ihan varma onko tää standard huone, mutta hulppea on. Lilluin just reilu kaks tuntia vaahtokylvyssä. Mun mielestä jokaisen miehen pitäisi viettää vähintään kaksi tuntia päivittäin vaahtokylvyssä. On taas niin rentoutunut olo ja sikakrapulatkin lähti tiehensä.

Seuraavaksi lähdetään viereiseen Amarilloon tapaamaan oululaisia pelaajia. Menossa mukana on pitkän ajan Pokerimissio veteraani tommius, jonka tapaamista odotamme innolla.

Päivitämme taas tapahtumia sitä mukaa, kun jotain kirjoitettavaa tulee, näkyy!


Samppanen, Joulupukki ja Kordo.

[Samppanen]

Korkean paikan leiri - Päivä 2, 3 ja 4

Grinding Heavenin retkikunta tosiaan hyvästeli joulupukin kotikaupungin keskiviikkona ja lähti leppäkertun sekä GPS-oppaan kera kohti Oulun talvista kaupunkia. Rovaniemi oli kaupunkina hieno, 0.5 km säteellä kaikki palvelut. Olimme katsomassa Mestistä ja napapiirin ylpeyden, RoKin, jumbokamppailua Kajaanin Hokkia vastaan. Pelillisesti ottelu ei juurikaan ollut B-junnujen ykkösdivaria korkeammalla tasolla, mutta kyllä sieltä muutamia positiivisia juttuja löyty. Esimerkiksi Hokin molari, jota Kordo kehu maailman parhaaksi alle 170cm maalivahdiksi. Ei sen suoritus kylmäks kyllä jättäny, oli ku muuri ja teki muutamia helvetin komeita pelastuksia. By the way, unohdin puhelimen hotlalle joten en heittänyt sit heittänyt sitä Lappi Areenan katolle.

Joulupukin pajakylä oli mahtava ja se sai aikaseks itellenikin pientä joulumielen nostatusta. Brittejä ja aasialaisia oli kiitettävästi liikkeellä. Kaikilla oli hymy naamalla, enkä ihmettele yhtään. Itse henkilökohtaisesti tavalllaan vihaan joulua jonkin verran, en vaan yksinkertasesti tykkää siitä. Kaikki stressaa ruoanlaitosta ja lahjoista ja muista turhuuksista. Tässä viimesen neljän vuoden aikana pelkästään mun lähipiirissä on tapahtunu muutama yllättävä keskuudesta poistuminen joulun aikoihin, mikä on vuosi vuodelta vaikuttanut fiiliksiin jonkun verran. Viime kertaisesta on viikko aikaa, joten sinänsä tää reissu tuli ehkä parhaaseen mahdolliseen saumaan koska saa niin paljon muuta ajateltavaa. Nyt alan tarinoimaan..

Kuten matkakumppani mainitsi blogientryssään ja kuvistakin käy ilmi, etten ollut ehkä ollut mahdollisesti varautunut vaatteilla tähän reissuun. Sain tiistai-iltana ostettua vähän parempaa varustusta pisteleviin pakkasilmoihin. Mukaan tarttui lyhyen harkkinan jälkeen mm. pitkät kalsarit, takki ja talvikengät. Mun oli tarkotus ostaa joku lämmin kangastakki, mutta en sitte löytäny mitään kivaa.

Samana iltana otettiin siis miittiä kahden paikallisen pokeriharjan kanssa. Tavattiin Sampo -niminen kaveri (Mii16) hotellimme aulabaarissa, jonka kanssa siirryimme hotellihuoneeseen naukkailemaan punssia. Mulla oli itellä jonkinlainen tarkoitus pelata loppuilta pokeria, nauttia muutama rentouttava olut siinä miitin aikana ja avata korkki kunnolla vasta kun ollaan Oulussa. Yllättävää sinänsä, että muutamaa tuntia myöhemmin oon liukumassa mahallaan jotain jäästä rakennettua baaritiskiä pitkin semmosessa "pre-bar" humalassa. Tempauksesta on myös kuva, joka löytyy Facebookista kummankin kuva-albumista.

Toinen kavereista oli Jani, joka pelas viimekertasessa Pokeritähdessä. Kyseinen heppu on blogitellu Pokeritiedossa ja grindaillu ihan vitusti noita rakeraceja. Tunnetaa nikillä DVC Pokeritiedossa. Siinä sitte Sampo hoitaa herran taksilla hotlalle ja liittyy remmiin. Muutaman tunnin naukkailtiin ja juteltiin pokerista jne. Puol kahentoista tienoilla siirryttiin baariin, jonka nimeä en nyt muista. Empä muista oikeastaan juuri muuta kun sen meiän karaokedueton ja sen ku lennettii Eversti Parkerin kanssa pihalle sieltä. Ehkä jotain pieniä flashbackejä joistain kohdista. Elämäni ensimmäinen kerta ku poke ohjaa ulos baarista. No ei siinä mitään, ihan oikein perustein. Kiitoksia molemmille kundeille hauskasta illasta ja oli mukava tavata hiukan uusia tyyppejä nickejen takaa.

Keskiviikkoaamu lähti liikkeelle pienessä jälkihumalassa, niin pienessä että en päässy sängystä aamiaiselle ja oltiin aika muusissa vielä check-outiin mentäessä. Kahentoista pintaan oli pakko heräillä ja pistää kamoja kasaan ja alottaa road trippi kohti seuraavaa spottii. Sovittiin edellisenä päivänä et Kordo voi vetää hirveet tinat, ni mä ajan sitte Rollosta Ouluun. Olotilasta huolimatta matka meni smoothisti pohjosen rauhallisilla metsäteillä ja päästiin kaikki ruumiinosat paikallaan kohteeseemme. Scandic Oulun hotellihuone oli tosi upee, se hotla oli muutenkin vähän aikaa sit rakennettu ja kaikki oli hienosti suunniteltu. Sijainti oli törkeen hyvä, siinä oli Stockat ja kävelykadut ihan hollilla.

Chillailtiin muutama tunti hotellihuoneella ja Kordo valtasi kylpyammeen. Se vietti siellä joku kaks tuntia miniläppärin kanssa, ei luoja. Ite viihdyin 15min, taisi johtua kyllä jossain määrin siitä, että mulla oli aikamoinen tärinä ja vapina päällä kun en ollu syöny koko päivänä vielä mitään. Siinä muutaman tunnin hengaiua ja suihkunraikkaana valmistelimme lähtöä kohti Oulun Amarilloa, jossa miittasimme Pokerimission alkutaipaleelta asti mukana olleen Tommiuksen ja Juup3:n. Siinä leppoisissa tunnelmissa illastettiin muutama tunti ja juttua lensi. Oli mukava nähdä taas muutamia henkilöitä pelinikkejen takaa, ollaan kuitenkin jonkun verran IRC-kanavalla ja mesessäkin juteltu. Fish&chips huiviin Coronan kera ja krapulasta ei ollu enää tietoakaan. Siitä siirryttiin Kordon kanssa vielä Juup3:n luo muutamaksi tunniksi ja jatkettiin iltaa sielä. Onnistuttiin vielä paluumatkalla hotlalle eksymään Oulun keskustaan, josta about tunnin palelemisen jälkeen löysimme perille. Oli sormet niin huurteessa, ettei pystytty ees näppäilemään osoitetta kännykän GPS -sovellukseen. Uni tuli nopeesti silmään ja mukava ilta Oulussa oli vaihtumassa torstaiksi.

Torstaiaamuna pääsimme klo 9 aikoihin hereille ja siirryimme aamiaiselle. Nukuin vielä tunnin verran ruokailun jälkeen kun Kordo meni taas vaihteeksi vaahtokylpyyn. Check-outtasimme itsemme ulos hotellista ja lähdimme ajamaan Kajaania kohti Rautamaksa-Kordon ollessa tällä kertaa ilmatyynyaluksemme kapteeni. GPS opasti meidät tällä kertaa hiukan eri kautta mestoille ja huomasimme että tästä kaupungistahan löytyy ihan hyvän kokoinen keskusta ja täällä on ihmisiäkin. No ei vais, kyllä täällä vois käydä paremminkin kattomassa paikkoja jos oltaisiin kauemmin kuin päivä, mutta huomenna matka jatkuu iltapäivällä kohti Sotkamoa ja mökkiä. Juteltiin tossa, että lähetään varmaan jo huomenna tai lauantaina ajamaan kohti Tamperetta. Fiiliksen mukaan mennään. Koitin pistää pientä yhteenvedon tynkää kehiin, lisää kuvamateriaalia on tulossa jossakin vaiheessa. Oon tosi väsynyt kirjoituksen viimeistely hetkellä, mutta tarkistan tän vielä läpi huomenna ja korjaan virheet jos löytyy.

GH vaikenee mutta vain hetkeksi, ciaoo! 


Samppanen matkalla baariin.

[Kordo]

Hyvää joulua!

Kuten huomaat, olemme selvinneet hyytävältä korkean paikan leiriltä ehjin nahoin takaisin yhtä kylmään etelään. Leiri oli kaikinpuolin onnistunut ja ihastuin leirikohteisiin sen verran, että aion palata pohjoisiin maisemiin mökkeilemään vielä tänä talvena. Leirin pahin takaisku itellä oli kännissä kadotettu hanska, joten sekin kertoo omalta osaltaan onnistumisesta. Jaksoimme kuuden päivän aikana kyntää talvisia maisemia noin 1800 kilometrin edestä ja kiitos vielä kerran kaikille, jotka osallistuivat leiriimme. Tulemme jatkossa tekemään samanlaisia tempauksia eri puolilla Suomea!

Seuraavaksi haluan toivottaa kaikille lukijoille erittäin hyvää joulua ja krapulan täyteistä uutta vuotta! Teitä lukijoita tietysti kiinnostaa miten Grinding Heavenissa vietetään joulua (jaahas kiinnostaa ku kilo...), joten omistetaan seuraavat rivit jouluhössötyksille.

En oo ikinä ollu jouluihminen ja oikeastaan oon pitäny sitä viimeiset 10 vuotta aika vastenmielisenä juhlana, mutta tämän vuotisessa joulussa tuntuu olevan jotain uutta kipinää, joka osittain varmasti johtuu viime viikkoisesta korkean paikan leiristä.

Samppanen vaihtoi eilen (tiistaina) maisemaa kotiseudulle Turkussee ja hetken jo luulin, että pääsen viettämään pienen hetken sitä kuuluisaa omaa aikaa, mutta kaverit ja tyttöystävä on pitänyt kyllä huolen, että näin ei todellakaan pääse käymään. Joulupäivät aion ottaa rennosti sukuloidessa, niin että parempi puolisko päättää suunnan ja mää vauhdin. Jouluaattona mennään ulkojäille luisteleen, jos ilmat vaan sallii.

Lahjoista sen verran, että ostin itselle uuden iPodin kuulokkeiden kera. Piti ostaa myös elämäni ensimmäinen rannekello, mutta se jää joulun jälkeisiin alennusostoksiin. Tyttöystävälle hajuvesi, kengät ja paljon rakkautta. Samppaselle käytetty ja osittain rikkinäinen Nokian N95 ja perintönä jätetty rotanloukku, jota myös Grinding Heaveniksi on joskus kutsuttu, lol!   

Siinähän se hyvä joulu alkaa oleen kasassa. Ensi viikolla ollaan sitten muuttotouhuissa luvassa mm. uuden sohvan osto ja valmistaudutaan uuteen vuoteen, joka vietetään luultavasti tutulla kaavalla kavereita, Singstaria ja tietysti vodkaa. Tammikuun lopussa lähdetään tai lähden todennäköisesti Lontooseen työreissulle, joten sieltä on taas luvassa tuttua tavaraa sekoilun ja seikkailun muodossa.

Pokeririntamalla on sen verran uusia tuulia, että oon avannut uuden side rollin PokerWordille. Grindaan siellä täyden bonuksen läpi reilu $500 depolla, testaan verkon NL50 pelejä ja toivottavasti nousen nopeesti yli kilon rolliin, jolloin otan shottia myös NL100 peleihin. Pakko myöntää, että grindausmotivaatio on taas ollut aika koetuksella, mutta pitää vaan yrittää jostain löytää se juttu, millä sais liimattua perseen kiinni tähän työtuoliin.

Huoneeni on täynnä huomionkipeyttä, joten on pakko palata takaisin sänkyyn. Peace and love, over and out!


Seuraava matkakohde?

[Kordo]

Kordon joulusatu

Tulevaisuuden suunnittelu on täysin turhaa, koska kaikki menee kuitenkin aina toisin mitä on ehtinyt suunnitella ja niin tälläkin kertaa! Joulupäivityksessäni kerroin seuraavasta matkakohteestamme Lontoosta ja olin vielä jouluaattona 99% varma, että tulen tammikuun lopussa sielä olemaan, mutta rouva Fortunalla oli toisenlaiset suunnitelmat pokeritiimiämme varten.

Kaikki alkoi pari päivää ennen jouluaattoa, kun pelailin Entraction verkossa, siis verkossa, joka on kohdellut minua jo vuosia kaikkia pokerin todennäköisyyksiä vastaan. Olen kaikista RIGGED teorioistani (vitsiä, vitsiä, jos joku ei ymmärrä) huolimatta jaksanut yrittää ja satunnaisesti grindannut satelliitteja toistuvista river biiteistä välittämättä.

Pelailin siis pari päivää ennen jouluaattoa 2€ satelliittia EMOP Cran Canarialle täysin tietämättömänä siitä, milloin finaalisatelliitti pelataan, paljonko finaalisatelliitista voitettavan paketin arvo on, milloin varsinainen varsinainen EMOP turnaus pelataan jne. No siinähän tietysti kävi niin, että harjasin satelliitin ja voitin paikan finaalisatelliittiin, jonka pelipäivä osui tietysti jouluaatolle, joka on itselle yksi vuoden kiireisimmistä päivistä.

Jouluaattona parempi puoliskoni herättää minut aamu kahdeksalta joulusaunaan, jonka jälkeen vietän seuraavat 12 tuntia sukuloidessa, ahmiessa jouluruokia ja luistelemassa joululiikenteessä matkalla kohti seuraavaa sukukokousta. Olin jo edellispäivänä delegoinut naisen tehtäväksi muistuttaa minua finaalisatelliitista, että laitan jossain kohtaa päivää herätyskellon soimaan illalla. Tavallisesti voisin helposti unohtaa, että kyseinen turnaus pitäisi edes pelata.

Sukulointi on sen verran rankkaa puuhaa, että illan päätteeksi päätän hakea yksinäisen ystäväni meille viettämään itselle jo perinteeksi muodostunutta jouluaaton vodkamaistajaisia. Singstarit päälle, vodkapullot pöydälle, turnauspöytä auki ja pistän merkille, että 70 pelaajaa on tullut pelaamaan kanssani viidestä 2000€ arvoisesta EMOP Cran Canaria paketista. Ensimmäisen vodkapaukun päähän noustessa olen tehnyt jo ensimmäiset riidit aloituspöydässäni istuvasta Italian orista, jonka stäkki on syvä ja ravi muistuttaa laukkaa. KK käteen, standard reissu, italian poika koppaa, floppiin K, merkkejä lentää keskelle, riverillä tupsahtaneet neloset sinetöivät Italian pojan merkkien siirtymisen parempiin taskuihin. Siirryn turnauksen ylivoimaiseen johtoon enkä enään luovu paikastani aina finaalipöytään asti, kortti käy hyvin, pelaan hyvin ja vodka maistuu vielä tavallista paremmalle.

Finaalipöydässä kahdeksan pelaajaa jäljellä, olen turvallisessa asetelmassa aina siihen asti, kunnes käteeni osuu AKo ja keramiikat keskelle ennen floppia oman stäkin ollessa about 50k vihun 25k vastaan. Vihu kääntää TT ja aloitan kännisen huudon ONE TIME, ONE TIME, koska tiedän, että jos tämä käsi tulee kotiin olen erittäin todennäköisesti harjannut itseni ensimmäiseen "isompaan" liveturnaukseen. Floppiin iskeytyy huutamani K ja vihun outit ovat erittäin vähissä, mutta kuin ihmeen kaupalla Entraction kirous iskee jälleen ja pöytä pystyy tuottamaan vihulle runner-runner suoran, sick fucking beat! Menen pieneen paniikkiin, blindien ollessa kohtalaisen suuret ja pöydän stäkkijakauman ollessa tasainen tipun pohjakastiin.

Heti kyseisen käden jälkeen kaksi pelaajaa tippuu ja alkaa surullisen kuuluisa bubble, joka on osunut omalle kohdalleni liian monta kertaa kyseessä olevassa verkossa ja kyseisissä satelliiteissa. Olemme koko illan laulaneet Singstaria ja olen pelannut turnausta nousuhumalassa vasemmalla kädellä, mut nyt kumpikaan ei laula, vaan kaverini (joka ei tiedä pokerista paljoa mitään) ja minä olemme nokka kiinni ruudussa keskittyen jokaikiseen käteen. Tauko tulee hyvään paikkaan, että ehdin käymään ulkona vetämässä hermosauhut ja laitan kaverini passiin koneelle huutamaan yhden minuutin varoitusta. Samppanenkin on tullut reilille kannustamaan tietäen, että turnauspaikan osuessa hän tulee hyppäämään ekaa kertaa elämässään lentokoneen kyytiin ja mailapojan paikka lämpöisellä Cran Canarian saarella ei ole paskempi vaihtoehto Suomen kylmään talveen verrattuna.

Olen tippunut pöydän shorttistäkiksi, naru kiristyy kaulalla ja blindien suurentuessa turnauspaikka alkaa näyttämään koko ajan kaukaisemmalta ja kaukaisemmalta. Onneksi osaan kännistäni huolimatta käyttää pöydän passiivisuutta hyvin hyödyksi ja pystyn kaikissa mahdollisissa paikoissa varastamaan tärkeitä blindeja. Erittäin pitkän väsytystaistelun ja aselmien muutosten jälkeen keramiikat saadaan viimeinkin keskelle iso stäkki AJ vs shortti KJ tjsp. tilanteessa ja voitonjuhlat voivat viimeinkin alkaa. Kaverini on jopa vielä enemmän iloinen kuin minä ja kierimme kännissä ympäri lattiaa. Oikeastaan ainoa ajatukseni tilanteessa on, että viimeinkin! Päätämme lopettaa vodkamaistajaiset yhteislauluun "We are the champions" ja poistumme yökerhoon juhlimaan voittoa.

Sen pituinen se, nähdään Cran Canarialla! 

P.S. Blogientryn kirjoittaja on nettipokerin low/middle stakes harja, joka ymmärtää turnauspelaamisesta yhtä paljon kuin Samppanen naisista!

[Samppanen]

Hyvää ja onnekasta uutta vuotta 2010!

Tervehdys kaikille pikku hattivateille sinne näytön toiselle puolelle! On vierähtänyt hiukan pidempi tovi mun viime päivityksestä, joten kauan odotettu (?) vuoden viimeinen blogipäivitykseni on kohta lukijoidensa edessä. Vuotta 2009 ei hirveästi enää ole jäljellä, joten pakko mainita heti kärkeen että maltan tuskin odottaa vuotta 2010. Kaikenmoista on tapahtunut edellisen kirjoitukseni jälkeen ja ehdoton kruunu tälle vuodelle tuli jouluaattona Kordon EMOP Gran Canaria lundetuksen myötä. Jatketaan aiheesta myöhemmässä vaiheessa kirjotusta.

Pohjois-Suomen megachillausviikon jälkeen lähdin siis Turkuun porukoiden luo joulua viettämään. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, olen kaikkea muuta kuin jouluihminen. Oikeastaan ainoa asia mistä joulussa tykkään on jouluaattona kun saa kokoontua yhteen paikkaan sukulaisten kanssa perinteikkäästi ja syödä hyvää ruokaa. Tänä vuonna hiukan hillitymmin kuin mitä aikasempina vuosina. Kyllä, painonpudotusprojekti jatkuu. En ollut nähnyt enkä kuullut sukulaisista juuri yhtään mitään sen jälkeen kun muutin Tampereelle. Oli myös tosi mahtavaa nähdä kavereita kuukausien ja jopa yhtä henkilöä vuosienkin jälkeen.

Aatonaattona tuli kävästyä frendin kanssa Turun "uusimmassa" kauppakeskuksessa, Skanssissa. Onneksi tajusin samana päivänä alennusmyyntien alkavan, joten näin rahojen sijottamisen talviriepuihin olevan huono ajatus. No eipä siinä, se ostari oli ihan shaibaa muutenkin. Samat liikkeet ku keskustassaki mutta nää oli reilusti pienempiä. Ei vedä siis missään nimessä vertoja ainakaan Ideaparkille tai Tukholman NK:hon, mikä on btw helmein ostari missä on viimeaikoina käynyt. Illalla oli mukava päästä pakkasesta suoraan saunaan, melkeen puolen vuoden tauon jälkeen. Loved it.

Jouluaatto alkoi perinteisesti mutsin tekemää joulupuuroa syöden faijan, broidin ja hänen paremman puoliskonsa kanssa. Sain kerättyä ruhoni ylös sängystä hiukan ennen klo 12 aamupäivällä. Oon jokaisena jouluaattona herännyt tyyliin joskus kuudelta aamulla ja alkanut katsoa televisiotarjontaa, mutta tällä kertaa tyyny, peitto ja parisänky olivat parhaat kaverit. Sain porukoilta joululahjaks uuden puhelimen (Nokia MusicExpress 5530) kosketusnäytöllä. Paketin avattuani muistin kirjoittamani blogientryn viikkoa aikasemmin Kajaanin arktisista olosuhteista, jossa mainitsin luurini menneen paskaksi. Selvisi myös että mun porukatki seuraa aktiivisesti tai vähemmän aktiivisesti tän parivaljakon touhuja, joten suuri kiitos lahjasta, tuli hyvään kohtaan. Iltapäivällä lähdimme porukalla käväisemään haudoille jättämään kynttilät edesmenneiden sukulaisten muistoksi, josta matka jatkui kohti aattoillan viettopaikkaa mun enon luo. Terästetty glögi ja olut maistui ehkä hiukan paremmin kuin jouluruoka, vaikka maistuipa sekin ihan helvetin taivaalliselta! Perunalaatikko, kalkkuna ja savulohi on mun ehdottomat joulumässyt, muuta ei tarviikkaan lautasella olla. Tästä oli hyvä jatkaa jälkiruokaan eli aperitiiveina tutuiksi tulleisiin glögiin ja bisseen. Lahjat laitettiin jakoon, vaikka en mitään toivonutkaan, niin sain muutamia ihan käytännöllisiä juttuja lahjaksi. Oli aika kiittää illasta ja jatkaa iltaa kävelylenkillä kaverin kanssa.

Nyt päästään siihen hienoon hetkeen. Oltiin tosiaan siis kävelyllä tän kaverin kanssa kohti tuhansien kynttilöiden valaisemaa Turun hautausmaata. Parisataa metriä ennen maalia Stevie Wonderin Superstition -kappale pärähtää luurista soimaan ja kukas se siellä, no Kordohan se siellä. Ja tietty joulun kunniaksi suht tukevassa laitamyötäisessä kaveri "sanoo" jollain 70db äänenvoimakkuudella "VITTU MÄÄ OON EMOP GRAN CANARIA SATELLIITIN FINAALIPÖYDÄSSÄ YV CHIPLEADISSÄ JA IHAN KÄNNISSÄ!! 5 SAA LIPUN EMOPPII!" tai jotain ton suuntaista. Olin silleen et mitvit ja et oo tosissas?! Väitteet osoittautui kuitenkin todeksi kun pääsin koneelle ja hyppäsin tietenkin hyvällä ajoituksella suoraan bubblereilille muutaman oluen kera. Bubble oli tiukkaa selviytymiskamppailua Kordon ja kahden muun samastäkkisen pelaajan kanssa. Kymmenen minuutin pelin jälkeen fiilikset nousi aikamoisiin svääreihin kun toinen näistä pienemmistä stäkeistä puski virtuaalipelimerkit keskelle ja joku nitiksi analysoimani pelaaja koppasi. Muutamaa sekuntia myöhemmin mun ja Kordon meseikkuna täyttyy tekstistä ja kajautin ilmoille GH:ssa jo tutuksi tulleen "YES BABY!" -huudon. European Masters of Poker - Gran Canaria here we come! Hieno saavutus, joululahja ja kruunaus tälle vuodelle meni täysin oikealle henkilölle, ihan mahtavaa.

Tapaninpäivänä käytiin foorumilta tutun Anttifishin kanssa lähikapakassa "yhdellä" eli yhteensä ainakin viidellä. Tämän jälkeen alkoi tehdä mieli lähteä Turun yöhön, mutta kukaan ei lähtenyt messiin enkä jaksanut yksinkään lähteä hihhuloimaan keskustan baareihin. Oli tyytyminen toiseen lähiökuppilaan, jossa ei tietenkään toiminut Visa Electron. Helpotuksekseni muutaman metrin päästä löytyi automaatti käteisnostoja varten, mutta ylläri ylläri eiköhän siitäkin paskasta ollut setelit loppu. Vitutuksissani nappasin viereisestä kioskista muutaman ylihintaisen nalletölkin kilometrin mittaiselle matkalle kohti vanhempieni kämppää, jossa olikin jo terästetty glögi odottamassa ottajaansa. Muutaman glögin jälkeen päätin avata NoiQPokerin softan ja ottaa läppärollilla shottia NL100, tästä tempauksesta ei hirveästi jälkipolville kerrottavaa jäänyt sillä olin poikki noin neljäntoista käden jälkeen. Lyötiin muutamaa minuuttia myöhemmin Kordon kanssa 50€ betsi siitä, pystynkö keventää itteäni 4 kg ennen Gran Canariaa. Easy money.

Joulukuun 29. päivä oli paluu Tampereelle muuttopuuhien keskelle. Tosiaan aikasemmissa kirjoituksissa oli mainintaa siitä, että muutetaan Kordon kanssa erilleen parempien tilaratkasuiden vuoksi. Tämä oli alustavana suunnitelmana jo ennen kuin muutin tänne, mutta nyt se pistettiin käytäntöön. Asutaan tosiaan tällä hetkellä melkeen seinänaapureina ja päästään kellarikäytävää pitkin toistemme oven taakse. Toiminta jatkuu kuitenkin samaan tapaan kuin ennen, yhtä tehokkaasti. Tästä tulee mieleen ihan se Suurin pudottaja realitysarja, missä ne treenaa alussa ryhmiensä kanssa ja kun se "perustreenijakso" on ohitse, kilpailijat siirtyvät koteihinsa ja jatkavat prosessiaan itsenäisesti yksilöinä. Mä vien oman projektini loppuun ensi kesään mennessä, jolloin tuun olemaan fyysisesti (ja varmaan henkisestikkin) paremmassa kunnossa kuin koskaan aikasemmin.

On aika päättää vuoden 2009 viimeinen luku lifebookissa näihin sanoihin, koska muuten en saa tätä julkaistua ennen vuodenvaihdetta ja jotta mulle jää seuraavaankin blogientryyn jotain kirjoitettavaa. Nyt on nimittäin pikkuhiljaa aika valmistautua uudenvuodenaattoon ja siirtymiseen kohti Kordon uutta Grinding Heavenia, missä korkataan kuoharit menneen viiden kuukauden ja vuoden 2010 kunniaksi. Next year gonna be our year!

Samppanen kiittää kaikkia lukijoita ja kummankin sivuston jäseniä kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta 2010! 


Oli pakko! Hyvää uutta vuotta toivottaa Kordo & Samppanen!

[Kordo]

EMOP Gran Canaria valmistautuminen, uusi vuosi ja uudet kujeet

Erittäin hyvää alkanutta vuotta 2010 täältä seinän toiseltakin puolelta, upouudesta Grinding Heavenista! Viimeiset kaksi viikkoa on pitänyt sisällään sellasta hässäkkää ettei ole tekemisen puutetta tarvinnut mietiskellä. Nyt on kuitenkin ensimmäinen päivä, kun on aikaa hengähtää ja kertoa lifebookin viimeisistä käänteistä.

Joulu meni nappiin, niin kuin suurin osa lukijoista tietääkin. EMOP Gran Canaria saa kohta (kolmen viikon päästä) tuntea Grinding Heavenin grindausvoimat! Tällä hetkellä viimeistelen matkajärjestelyitä ja -suunnitelmaa. Lähdemme keskiviikkona 27. päivä Ryanairin lennoilla Tampereelta Frankfurtiin, vietämme päivän katsastaen Saksalaisia katumaisemia, josta jatkamme matkaa seuraavana päivänä kohti Gran Canariaa. Aloitan turnauksen lentojen takia vasta 1B erässä, joten meillä on hyvää aikaa chillata ensimmäinen vuorokausi ja tutustua Las Palmasin tarjontaan. Jos/kun kaikki menee nappiin pelaan 31. päivä finaalipöydässä ja harjaan turtsin nimiini tai sitten jotain ihan muuta!

Samppanen on paikalla henkilökohtaisena avustajana ja mailajapojan viran lisäksi tulee tekemään turnauksesta liveraportointia, joka keskittyy mun pöydässä käytäviin taisteluihin ja luvassa on toivottavasti jotain vähän henkilökohtaisempaa materiaalia, kun mitä muiden sivustojen liveraportoinnit tarjoavat. Toistaiseksi meillä ei ole vielä tarkempaa visioo tuotantotavasta, mutta eiköhän se paikanpäällä selviä ja luvassa on taas loistavaa materiaalia, niin pelipöydistä kuin niiden ulkopuoleltakin!

En ole ehtinyt pelaamaan EMOP finaalisatelliitin harjauksen jälkeen jakoakaan pokeria, joten aloitan turnaukseen valmistavan harjoittelun tänään ja aion pelata mahdollisimman hyvä struktuurisia freezeout turnauksia about $10 - $50 sisäänostoilla vähintään yhden päivässä. Lisäksi yritän harjata satelliitteja isompiin turtseihin. Jos jollain on hyviä ehdotuksia pelattavien turnausten suhteen äsken mainituilla kriteereillä, niin otan niitä mielelläni vastaan!

Kiitos kaikille onnittelijoille, steikkaushalukkaille ja hengessä mukana olleille. Teitä on ollut mukavan paljon. Steikkaajille tiedoksi, että en aio myydä Gran Canarialle osuuksia, mutta muhun voi aina ottaa yhteyttä ja laittaa yhteistyöehdotuksia. Portugalissa jos ja kun sinne lähden, niin tilanne voi taas olla toinen.

Sitten muihin aiheisiin. Uusivuosi sujui leppoisasti lyhyen, mutta sitäkin vahvemman kaavan mukaan. Aloittelut suoritettiin hyvissä ajoin iltapäivällä uudessa Grinding Heavenissa kuoharin ja Singstarin kera. Sitten alkaakin oleen aika hämärää, muutama raketti (tarkalleen ottaen kolme, joista yksi jäi ampumatta), yökerho Armas (huono paikka, johon en taida mennä enää koskaan), subi (hyvää ei kannata vaihtaa), isot taksilaskut (luultavasti Tampereen suurimmat vuonna 2009). Aamulla herään tutusta kooma-asennosta alasti ja perse pystyssä, onneksi sentään tyttöystävä vieressä.

Jatkoimme uuden vuoden juhlintaa lauantaina B-luokan shoppailureissulla Turkuun. Käytiin Ikeassa ja kauppakeskus Myllyssä sisustamassa uusi Grinding Heaven loistoonsa ja nautiskeltiin Sokos Hotel Börsin palveluista vaahtokylvyn, kuoharin ja ERIKOISMAININTANA elämäni parhaan aamupalan muodossa. Kävin myös nopealla karpalovodkalla käyttäjämme anttifishin kanssa, jonka aikana sovittiin helmikuussa pidettävästä pienimuotoisesta ja epävirallisesta Grinding Heaven käyttäjätapaamisesta, joka näillä näkymin pidetään 6. helmikuuta. Tampereella. Kaikki innostuneet voi ottaa asiasta yhteyttä.

Nyt aion hetkeksi aikaa istahtaa uudelle kulmasohvalleni ennen ensimmäistä valmistavaa turnausta kohti EMOP Gran Canarian voittoa, kiitos seurasta ja näkemiin!

P.S. Kuvassa näkyvä sohva on Maskusta ja viimeinkin sain hommattuu sen Policen rannekellon, joka on Ideaparkin Kultapörssistä, kiitos hyvistä alennuksista!


Kordon uusi GH.

[Kordo]

Mulla on kotiasiat kunnossa ja hiihto on hiano laji!

Koska Samppanen on laiska, tyhmä ja saamaton, niin kuin Zen Cafen biisissä sanaillaan, otan kirjoitusvastuun jälleen kerran itselle ja kerron GH:n itäisen puolen viime aikaisista tapahtumista.

Vuosi 2010 on lähtenyt käyntiin oman lifebookin sivujen rajulla uusimisella. Uusi parisuhde, asunto ja auto. Lisää uusia harrastuksia. Turnauspokerin mukaan tuleminen, sillä viimeisen neljän vuoden aikana olen pelannut lähes pelkästään käkkyä. Tekemistä on siis riittänyt ja oma henkinen sekä fyysinen puoli alkaa olla parhaassa mahdollisessa kuosissa.

Grinding Heaveniin on hankittu viime viikolla auton lisäksi uusi pokeripöytä. Re-Team laittoi sellaisen tarjouksen pöytään, josta ei voinut kieltäytyä ja nyt olen siis uuden pokeripöydän onnellinen omistaja (kuva alapuolella). Pokeripöydän hankkimiselle oli ihan syykin, sillä aloitamme GH:n omat kotipelit viimeistään helmikuussa ja tarkoitus olisi pelata low stakes käkkyä satunnaisesti noin kaksi kertaa kuussa. Jos olette kiinnostuneita kotipeleistä Tampereella, niin ottakaa meihin rohkeesti yhteyttä! Tarkoitus olisi kerätä suunnilleen 20-40 pelaajan rinki, että saisimme pelit aina kun haluamme sujuvasti käyntiin. Kotipelejen tiedotus järjestetään ensisijaisesti Facebookissa.



Viime viikolla aloitin myös pitkän tauon jälkeen uuden harrastuksen, kun iskin sukset jalkaan ja hyppäsin Kaupin kuuluisille laduille. Tosiaan ala-asteella tullut viimeksi hiihdettyä ja ensimmäinen kerta tauon jälkeen oli myös sen näköistä, mutta kyllä se tästä hitaasti alkaa aueta, kunhan kelit pysyisivät samanlaisina. Ennen Gran Canariaa olisi tarkoitus käydä myös kokeilemassa retkiluistelua Näsijärvellä ja jonkin verran on ollut puhetta myös vesijuoksusta, jonka oon uhonnut aloittavani viimeistään lopputalvesta.

Painoni on viime aikoina pyörinyt 65-66kg välillä, joten ensisijainen tavoite on saavutettu. Painonseurantaa jatkan kerran viikossa ja pysyn edelleen tarkkana, vaikka oonkin lisännyt syömistä. Kertaus on opin äiti ja sen vuoksi voisin vielä kertoa pähkinänkuoressa tavan, joka on ainakin Samppasella ja mulla toiminut painon tiputtamisessa.

- Kolme kevyttä ruokailua päivässä. (Yksi ruokailu sisälsi normaalisti 4 siivua ruisleipää, paistettu kananmuna, juusto, leikkele ja maito)
- Tunnin aamuaerobinen. (Ennen ruokailua suoritettava matalasykkeinen harjoitus esim. kuntopyörä)
- Jätä sokerit, pizzat, kebabit, limsat, sipsit jne. kokonaan pois. Korvaa vissyllä, sokerittomilla pastilleilla, hyvänmakuisilla hedelmillä ja vihanneksilla.
- Punnitus kerran viikossa heräämisen jälkeen, ennen ruokailua ja samana viikonpäivänä.
- Pidä kirjaa liikunnasta, syömisestä ja painosta.

= Syö vähemmän, liiku enemmän!

Olin muuten viime lauantaina tutustumassa Jyväskylän yöelämään. Tarkoitus oli nähdä myös käyttäjämme Orangenous, mutta kiireisen aikataulun (saavuimme vasta vähän ennen keskiyötä) vuoksi päätimme hengata vain omassa porukassa nauttien Ale-Pubin ja Bar Passionin ilmaisesta juomatarjoilusta. Noin kuuden kaljan ja 10 pikaisesti nautitun karpalovodkan jälkeen siirryin nousujohteisessa humalassa kohti Sokos Hotellimme "standard" huonetta, josta löytyi sauna! Ensin voitolliset kännigrindit, jonka jälkeen laskuhumalassa saunaan ja filmi poikki! Täytyy tehdä kyllä uusi reissu Jyväskylään tän vuoden puolella paremmalla ajalla.

Kaikki alkaa oleen valmista ensi viikolla pelattavaa EMOP Gran Canariaa varten. Järjestämme Samppasen kanssa tänä lauantaina EMOP etkot ja tuplatuparit, joten vodkan huuruista meininkiä on jälleen kerran luvassa, jos vaikka sillä reissulla Samppaselle napsuis ONE TIME, cya!


Mulla on kotiasiat kunnossa ja hiihto on hiano laji!

[Samppanen]

Lifebook '10 - First Page

Whoppaa! Mun vuoden ’10 ensimmäinen blogientry on käsillä, jep, nyt vasta. Mun kirjoitteluinto on ollut viimeaikoina hiukan vähäinen, vaikka kirjotettavaa kyllä löytyy kuukauden mittaan tosi paljon, mut ei oo vaan jaksanu avata Notepadii ja alkaa runoilemaan.

Molemmat kämpät alkaa olla pikku hiljaa asumiskunnossa ja ne vähäisetkin huonekalut on omilla paikoillaan. Grinding office saa ensiviikolla hiukan lisävahvistuksia pöytäkoneen merkeissä. Sen jälkeen ei puutu ku seinältä taulut, koristepalmu (just kidding), kotiteatteri liitettynä tietokoneeseen ja uus sänky. Toivottavasti pääsen kuitenkin noutamaan uuden rouskun jo ennen keskiviikon lähtöä Las Palmasiin niin pääsen kunnostamaan mun työskentelynurkkausta.

Oon jo pidemmän aikaa käyttänyt pääkoneena 17" Acer Aspire läppäriä ja siinä kaverina 24 tuumaista LG Flatronia lisänäyttönä. Kombinaatio on ollut kovassa käytössä melkeen kolmen vuoden ajan ja nyt pitäisi hankkia kunnon pöytäkone pitkän tauon jälkeen. Läppäri on tätä nykyä tosi hidas, eikä tää pyöritä ku maksimissaan kolmea Ongamen käkkypöytää 1920x1200 resolla. Johtunee aika pitkälti siitä, että mulla on kone päällä tosi pitkiä jaksoja, toisinsanoen 24/7. Saattaa vaikuttaa koneen kuntoon jonkinverran. Tosin mulla ei oo mitään hajua kuinka kauan average läppärin kestävyysaika on noin muuten jos sitä käyttää päivittäin lähes kaikkii mahdollisiin toimintoihin.

Viikko sitten tiistaina olin asentamassa jotain Vistan SP1:stä koneelle, päivitysohjelmahan käynnistää koneen uudestaan kun se on asentanut tiettyyn vaiheeseen asti. No, kone toimi alussa ihan normisti siihen asti kun Vistan logo hyppää eteen käynnistysvaiheessa. Tämän jälkeen eteen tuli bluescreen, joka ilmoitteli joistain virheistä ja käski käynnistää koneen uudestaan vikasietotilassa että ongelman saa korjattua. Kokeilin joka ikisen vaihtoehdon siitä valikosta, mut bluescreen tuli kokoajan uudestaan näytölle. Siinä vaiheessa tajusin, että tää kone lahoo ihan just käsiin, mikään toiminto ei toimi. Onneksi kuitenkin löysin vanhan backup-CD:n muuttolaatikosta, johon olin polttanut backupin. Jonka avulla kirjotan tällä vanhalla rotiskolla tätäkin blogientryä, najs.

Tarvii pistää uudesta overlaysta kuvaa foorumille, kunhan paketti on noudettu postista.

Tänä viikonloppuna oli ohjelmassa EMOP etkot ja tuplatuparit, missä totuttuun tapaan viina virtasi ja puhe pulppusi SingStarin sulosointujen tahdissa. Viisi litraa vodkaa ja juhlijoita kahdeksan kappaletta. Kordon peli päättyi siltä illalta ennätysmäisen ajoissa, taksikaan ei ollut kerennyt vielä pihaan ennen baarireissua. Kordo hommasi taas kämpille kaksi pulloa makeaa Muscador kuohuviiniä, josta herra on tainnut saada uuden ystävän. Sillä juomalla vois kuulemma alottaa päivän ku päivän. Lolled..

Katse on suunnattu kohti keskiviikkoa, sillä silloin jo tovin odotettu lähtöpäivä EMOP Gran Canariaan hakemaan kansainvälistä pokerimenestystä Uuniksen ja Kordon kera. Odotettavissa on totuttuun tapaan legendaarista matkaraporttia matkasta kohti EMOP osakilpailun voittoa ja tietenkin liveraporttia cassulta. Kamerat on mukana, läppäriä on mukana ja kaikkee on mukana. Kannattaa pysytellä taajuuksilla. Kyllä sitä täytyy myöntää et pikkusen pientä matkajännitystä on mukana kun päivät vähenee, ekaa kertaa oon menossa Skandinavian ulkopuolelle reissuun, eli astelen lentokoneeseen siis ensimmäistä kertaa. Matkalaukkuun ei tuu ainakaan mitään muuta ku aurinkovoidetta, arskat, rantasandaalit ja shortsit.

Reissun jälkeen pitäisi siirtää treenivaihdetta ylöspäin, pyrin ottamaan pitkän tauon jälkeen kuntopyöräilyn takasin treeniohjelmaan. Lisäksi aion ostaa reissun jälkeen uimahallilta 10 kerran sarjakortin ja pyrin käymään joka toinen päivä uimassa. Näiden edellä mainittujen kera vielä sulkapalloa väh. kerran viikossa, jos vain treenikavereille sopii. Seuraavalla kerralla kulhoa otetaankin sitten 24. helmikuuta laivareissun merkeissä, joten tähän asti koitan elää mahdollisimman terveellisesti. Ehkäpä parsa- ja kukkakaali tekee comebackin? Homman nimi on se, että mun pitäis saada 7 kg painoa pois ennen maaliskuuta. Jonka jälkeen mun elopaino on 75 kg ja välietappi, mikä tekee elokuu '09 - maaliskuu '10 aikavälillä ja total -20kg.

Mitäs muuta sitten, kännissä lyömäni painonpudotusbetsi tuli hävittyä aika karusti joten Kordo biittas mut, jonka seurauksena pistän kännipelit boikottiin. Mun piti onnistua pudottamaan painoa 4kg ennen reissua, mutta näin ei käynyt. Failed.

Reissun jälkeen eli 5. helmikuuta pitäis ottaa jonkinnäkönen viikonloppumiitti anttifishin ja esukin kera. Tarvii esitellä vähän Tampereen yötä ja viedä kaverukset Gold Dustiin kuoppaaman viikonlopun lottosittareihin, jos on pelejä käynnissä.

Itse en oo pahemmin joulukuun jälkeen pokerisoftia availlut, muutaman RB-hiluilla pelatun MTT:n oon pelannut aika huonolla menestyksellä. Maaliskuussa tulee varmaankin depotettua johonkin hyvän tarjouksen perässä, jos saisi vaikkapa kunnon grindauskipinän päälle. Tällä hetkellä odotan sitä, että saadaan pistettyä livepelit pystyyn uudella pokeripöydällä. AWESUM<3

Eipä kait tässä muuta tältä kertaa, seuraavan kerran juttua tulossa muutaman päivän sisään reissusta eli välilaskupaikalta Frankfurtista. Grindailemisiin, ship it!

Laitetaanpas tähän loppuun pieni musakevennys tällä kertaa, jamming:

[Kordo]

EMOP Gran Canaria part 1

Teerrrrvetuloa GH:n seuraan matkalle kohti taivaallisia matkakertomuksia. Tällä kertaa olemme halpalentoyhtiö Ryanairin lentokoneessa noin 10 kilometrin korkeudessa matkalla kohti lopullista kohdettamme Gran Canarian suurinta kaupunkia Las Palmasia. Koska Samppanen ylittää asettamani naisellisten otusten painorajan <60kg, joudun vieläkin odottamaan kerhoon pääsyä!

Matkamme alkoi Tampereen (Pirkkalan, koska BigTonza puuttuisi asiaan kuitenkin) lentoaseman terminaali 2:sta, joka paremmin tunnetaan (halpa)lentoyhtiö Ryanairin terminaalina. Tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun Samppanen oli lentokoneessa (kertokoon itse fiiliksistä lisää) ja ensimmäinen kerta, kun itse lennän halpalentoyhtiöillä. Toistaiseksi kokemukset ovat olleet positiiviset, jopa paremmat, kuin kermaperselennoilla ja huokea lentojen yhteishinta (90€ menopaluu per perse) lämmitttää pientä saituri sydäntäni vielä pitkään!

Matkatavaroita näillä lennoilla saa olla enintään lentolaukun kokoinen (55x40x20cm tjsp.) laukku, joka saa painaa maksimissaan 10kg. Lentoihin tulisi tuntuva lisämaksu about 40€ per lento, jos laukku ylittäisi sallitut mitat. Tämä tekee toisaalta reissuun valmistautumisesta mielenkiintoisen ja haasteellisen, koska meillä on pakko olla laitteistoa jonkin verran mukana. Aloitettiin lentolaukkujen pakkaaminen jo pari päivää ennen lähtöä, mutta silti jo Saksassa saimme huomata, että osa matkatavaroista on jäänyt jälleen kerran kotiin, noh onneksi pelikortit, hammasharjan, rantapyyhkeen ja aurinkorasvan voi ostaa matkalta.

Laskeuduimme Saksassa Hahnin lentokentälle ja yövyimme täällä lentokenttää vastapäätä olevassa lentokenttähotellissa (n. 50€ / yö). Tämä on hyvä "bed and breakfast" hotelli, siisti ja halpa, mutta ei tänne keskelle ei mitään pitemmäksi aikaa halua jäädä. Lentoaseman edestä lähtee tiuhaan tahtiin busseja kohti Frankfurtia, mutta koska olemme Samppasen kanssa ikuisia tissiposkia päätämme nauttia smoothin illallisen, pieni hetki datailua über paskalla nettiyhteydellä ja aikaisin nukkumaan.

Nyt kirjoitan tätä matkakertomusta hotellihuoneen sängyltä, jonka tyynyt ovat tehty selällään nukkuvia varten, ei siis minua. Valmistaudun uuteen hienoon päivään kohti uusia ihmeellisiä seikkailuja... kuulen päässäni huudon oooooo Las Palmas, ei se onkin Irwinin biisi, minkä isken soimaan kuorsaavalle Samppaselle herätykseksi! Pysykää taajuksilla!

[Samppanen]

Heipä hei arvoisat lukijat! Kuten matkatoverini omassa aloituksessaan kertoi, olemme päässeet reissun päälle ja matka kohti EMOP Gran Canariaa ja sen finaalipöytää on alkanut.

Heron ensimmäinen kerta lentokoneessa on nyt takanapäin. Alussa hiukan jännitti, mutta sekin oli lähinnä hetkellistä. Kirjoittelen tällä hetkellä paksun pilvipeiton yläpuolelta, kymmenen kilsan korkeudesta ja saatan nähdä yläilmakuvaa jostakin  Keski-Euroopan maasta. Erotan ainoastaan kiemurtelevat maantiet sekä maaston korkeuserot aina kun pilvipeite väistyy pois edestä. Näky on huikea ja harmittelen, kun en pentuna päässyt ikinä lentämään maasta toiseen.

Katson taas muutaman sekunnin ikkunasta ja enää ei harmitakkaan, sillä olen matkalla Las Palmasiin. Pehmeähiekkaiset rannat, aurinko paistaa ja tytöt kirmaa margaritat kädessä rantaviivaa pitkin. En tiedä mistä leffasta edellämainittu oli, mutta sellanen mielikuva mulla on tällä hetkellä päässä. Muutaman tunnin ja muutaman päivän sisällä nään mitä tuleman pitää.

Välilaskumme tapahtui siis Frankfurt-Hahnin lentokentälle, josta ländäsimme parin kymmenen metrin päässä sijaitsevaan Bed&Breakfast -hotelliin yöpymään. Paikka oli leppoisan rauhallinen ja siellä oli hyvä ladata akkuja seuraavan päivän koitoksia varten. Tosin netissä
kahlaaminen oli turhauttavan vaikeaa, koska ilmeisesti muillakin samassa kerroksessa olevilla pokerinpelaajilla (Interpol, Saapasmono, Eewert jne.) oli grindit menossa ja kaista ei riittänyt.

Lähin suurkaupunki, Frankfurt, sijaitsi 20 km päässä lentokentältä ja sinne olisi päässyt terminaalin edestä lähtevillä non-stop busseilla. Kummallakaan ei ollut älyttömän suurta hinkua lähteä katsomaan metropolin menoa, vaan päätimme jäädä chillailemaan hotlalle. Maittavan illallisen jälkeen unikin tuli suht helposti ja alla on noin 10 tuntia unta.

Toistaiseksi elämää suuremmilta biiteiltä ollaan vältytty, ellei lasketa Tampereen terminaalin dramaattista kohtausta, jolloin matkalaukkuani tarkistanut neitokainen pyysi luopumaan liian isosta hammastahnatuubista, hiusgeelistä sekä kasvovoiteesta. Ei helvetti, tuntus ihan ku mun elämä oltais riistetty käsistä jonkun pakkauskokomääräyksen takia. Sick.

Toinen "biitti" tapahtui Frankfurt-Hahnin kentällä. Kordo valitsi jostain pikkumyymälän hyllystä korttipakan, jonka kiltisti maksoin. Läpäistyämme turvatarkastuksen, löysimme hyvän pöydän casinoa varten. Puolessa välissä jakoa tokaisen Kordolle korttejeni takaa "hei, nää kortithan on sekotettu päin vittua, mulle tulee pelkkiä isoja". Jaon loppuvaiheilla Kordo huomaa itsekkin pakan olevan normaalista poikkeava, sillä siinä oli kortit A,K,Q,J,T ja 9. Yhteensä 48 korttia, joista jokaisia edellä mainittuja oli 8 kappaletta. Ei jumalauta, voiko näin käydä?! Luonnollisesti syyttävä sormi kallistui mun suuntaan, koska olin maksanut pakan enkä ollut huomannut sen olevan erilainen. Justiceeee. Koitin keksiä jotain käyttöä pakalle ja luin ohjeista, josko niillä voisi pelata jotain muuta, mutta saksankielisen ohjelehtisen vuoksi päätin mielessäni, että syötän sen pelikaaneille. Tai sit käytetään sitä kotipeleissä Rounders -tyyliin, ship it.

Tässä omat kuulumiset reissulta, lento Gran Canarialle meni oikein sutjakkaasti. Saavuimme vähän aikaa sitten perille Las Palmasiin.

Seuratkaa blogia, liveraportointia ja kommentoikaa, hola!

P.S. Hävisin Kordolle sen painonpudotusbetsin, joten olen 50€ köyhempi. En olis muuten kirjoittanu tätä, mutta kaveri pisti veitsen kurkulle ja suorastaan vaati sitä.


Hola!

[Kordo]

EMOP Gran Canaria part 2

Istun yksin hotellihuoneeni sohvalla, kylpytakki päällä, kädet polviin nojaten, pää melkein jalkoväliin painuksissa. Olen juuri äsken pudonnut elämäni ensimmäisestä "isosta" liveturnauksesta pelaten elämäni huonointa pokeria noin viisi tuntia. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin reilusti myöntää, että olin pokeripöydän paisti.

Lähdin alussa pelaamaan suunnitelmani mukaisesti "yli" aggressiivisesti, joka oli näin jälkikäteen ajateltuna täysin väärä muuvi turnaus kokemattomuuteni takia. Parin takaiskun jälkeen kaikki aggressiivisuus oli kadoksissa, jäädytin pelini ihan täysin ja pelaamiseni rupesi muistuttamaan tiukkaa ja passiivista.

Pöydässäni istui vasemmalla puolella Israelilainen EMOP voittaja Reuven Dyan, jonka pelityyli loose-passive sai oman pelini ajoittain aika sekaisin. Oikeastaan ydinjako oman turnaukseni kohdalta meni seuraavalla tavalla Dyania vastaan reilu kahden tunnin pelin jälkeen.

UTG Dyan limppaa big blindin ollessa 300, sb call, minä bb check (T7o), muut fold.
Flop 67T, sb check, minä raise to 800, Dyan call, sb fold.
Turn Q, minä raise to 2k, Dyan call.
River K, minä raise to 4k, Dyan instana all-in. Tässä kohtaa tippu paskat housuun ja pokeri ei ollut enää niin kiva peli. Kippasin pitkän mietinnän jälkeen ja Dyan näyttää pelkän ässän (ei toista korttia).

Tipuin shortiksi ja aloitin elämäni pahimman nittailun. Tässä kohtaa sain huomata heikkouteni turnauspelaamisen puutteesta. Neljä vuotta pokeria takana ja niistä about 98% käteistä ja 2% turnauksia.

Pari kertaa sain stäkille tekohengitystä TT:llä ja KK:lla, mutta lopulta blindit söi mut puskemaan AJ:llä etupositiosta noin 7k sisään ja AK nappas kiinni. Toivotan pöydälle onnea ja nousen pöydästä nopeasti takavasemmalle sättimään itseäni.

Maailman yhtenä itsekriittisimmistä kavereista ehdin jo manata Samppaselle, kuinka musta ei tuu ikinä turnauspelaajaa, enkä tuu ikinä nouseen middle stakes pöydistä ylöspäin. Tämä voi sinänsä pitää paikkansa, jos en pääse eroon viimeistään täällä huomaamastani luonteenheikkoudesta, joka ei sovi pokerin pelaamiseen alkuunkaan. Vaikka rakastan voittamista ja olen todella kilpailuhenkinen, niin vähintään yhtä paljon pelkään häviämistä. Häviämisen pelko on aina estänyt pokerissa nousuni isompiin pöytiin, jossa swingit ovat isompia ja häviöt toistuvampia. Tämä on seuraava asia, jota lähden työstämään palatessani takaisin Suomeen. Lisäksi aion lisätä turnauspelaamista netissä ja aloitan heti paluuni jälkeen kartoittamaan mahdollisuuksiani pelata EMOP Lissabonissa. Tällä hetkellä tilanne on aika fifty-sixty.

Muuten täällä Las Palmasissa on toiminut kaikki loistavasti nettiä lukuunottamatta. Turnausjärjestelyt ovat toimineet omasta mielestäni kohtalaisen hyvin, tosin yhden turnauksen kokemuksella ei hirveästi ole vertailukohteita. 24hPokerin pelaajana olen saanut VIP-manageri Minna Ritakorvelta kaikki tarpeelliset infot turnausta koskien, joten sinnepäin myös kiitosta. Tänä iltana (lauantaina) pidetään 24hPokerin ja Pokerihuoneen pelaajien VIP-bileet, joten sieltäkin raporttia luvassa, onko tarjoilu kunnossa ja piikki auki.

Tänään turnauskrapulasta ja masennuksesta toivuttuani käytiin nauttimassa hotellin aamupala, joka on muuten vanhoja blogientryjä toistellen loistava! Melkein tunnin mittaisen aamiaisen jälkeen lähdettiin tutkimaan Las Palmasin katuja noin 10 kilometrin vaelluksen edestä. Huomenna, jos on pilvetön taivas aion viettää koko päivän rannalla lepuuttamassa VIP-bileistä nautittua krapulaa.

Nyt poistun koneen ääreltä alakertaan seuraamaan Uuniksen suoritusta pelipöydissä, adios!

P.S. Tämä kirjoitus on kirjoitettu lauantaiaamuna turnauskoomasta herätessä!


Team Grinding Heaven VIP-bileissä (Uunish & Kordo).

[Samppanen]

EMOP Gran Canaria part 3

Hola! Vuorokausi on juuri vaihtumassa uuden kuukauden puolelle, allekirjoittanut istuu kirjoituksen aloitushetkellä parvekkeella viskilasin kera ja yrittää kaivaa muistista tapahtumia kahden vuorokauden sisältä.

Aloitetaan vaikkapa torstai-illasta, jolloin saavuimme Gran Canarialle. Vastaanotto ei ollut parhain mahdollinen, sillä vettä tuli kun esterin perseestä. Siirryimme lentokoneesta terminaalin ulkopuolelle, jossa taukoa viettävä taksikuski kysyy mihin olemme suuntaamassa ja vastattuamme hotellimme nimen, taksikuski kuljetti parivaljakon Las Palmasiin, Hotel Santa Catalinaan. Matkaa lentokentältä hotellille kertyi about 20 kilometriä ja taksa näytti vajaa 30 euron lukemaa, mikä on mielestäni erittäin halpa.

Matkalla oli kiva nähdä paikallista arkkitehtuuria. Joka puolella ns. tägejä eli graffitteja. Espanjalainen liikennekulttuuri on erittäin sairasta. Joka toisessa parkkeeratussa autossa on painauma kolarin tai muun liikennetapaturman seurauksena. Kymmenen sekunnin väliajoin joku hakkaa auton äänitorvea hillittömän kovalla kädellä. Tätä kuulee nimittäin helvetin paljon enemmän täällä kuin Suomessa. Pienempien talojen julkisivut näyttävät kärsineiltä ja jotkut sortumisen partaalla olevilta.

Saavuttuamme illalla hotellin pihaan, näky oli taivaallinen. Edessämme oli Hotel Santa Catalina, joka on luokiteltu viiden tähden hotelliksi paikallisessa arvosteluasteikossa. Tallustelimme check-inin kautta toisessa kerroksessa sijaitsevaan huoneeseemme, joka oli toiseksi hienoin hotellihuone jossa olen yöpynyt. Huoneessa oli kylpyammeen lisäksi iso parveke, mistä avautui hienot näkymät hotellin vieressä sijaitsevan kukkulan päälle. Lähistöllä oli ilmeisesti myös jonkinnäköinen lasten huvittelupaikka äänien perusteella.

Kävimme illalla vielä reilaamassa casinolla 1A päivää ja selvittämässä miten rekisteröinti perjantaiseen 1B päivään onnistuu. Reilauksen jälkeen kävimme illastamassa hotellin läheisyydessä sijaitsevassa ravintolassa. Maittavan ruokailun jälkeen lähdimme hotellille odottamaan Uunista saapuvaksi, herra saapui mestoille joskus klo 23 tienoilla. Kävimme vielä kääntymässä pelisalin puolella, jossa oli käynnissä illan viimeiset blinditasot. Päivä oli pulkassa ja oli aika valmistautua seuraavaan päivään hyvien yöunien merkeissä.

Perjantaiaamuna retkikunta pääsi ylös sängyistään hiukan ennen kello kymmentä ja lähdimme aamiaiselle Uuniksen ja tämän isän kanssa. Aamiainen oli monipuolinen ja noutopöydästä löytyi kaikenlaisia Välimeren antimia, jotka olivat todella herkullisia. Päivä oli saatu käyntiin ja päätimme seuraavaksi lähteä Kordon kanssa etsimään markettia, jotta saisimme hommattua evästä pelipäivää varten. Kaupassa ollessamme huomasin, että paikallisissa päivittäistavarakaupoissa alkoholin myynti on varsin joustavaa verrattuna kotimaahamme. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut kuitenkaan kuin muutama pullo vettä.

Kaikki alkoi olla valmista ja enää ei tarvinnut toivoa kuin Team Grinding Heavenille hyviä kortteja ja reportterille toimivaa nettiyhteyttä. Shuffle up and dealin aika oli tullut, pelaajat arvottu pöytiin ja viimenen työrupeamaa edeltävä Red Bull saatu kiskastua kurkusta alas. Oli aika siirtyä hommiin pelisalin puolelle, jossa 1B päivän ensimmäinen taso oli kovassa vauhdissa. Kordo istutettiin pöytään 10 ja paikalle 8, mutta actioneita ei hirveästi näkynyt. Uunish istutettiin vielä kauemmas pöytään numero 7 ja paikalle 9, minne mulla ei ollut mitään saumaa mennä aluerajauksen vuoksi.

Nettiyhteys toimi koko illan aivan päin helvettiä, välillä koitin päivittää kännykällä ja välillä miniläppärillä. Alussa sain upittua tekstiä ihan hyvin, mutta Kordon pudottua nettikin meni täysin pimeäksi. Kordon mietteet pelistä voi lukea aikaisemmasta postauksesta, joten en ala sen vuoksi mitään analyysejä viljelemään omaan entryyni. Team Grinding Heavenin oli jatkettava turnausrupeamaa Uuniksen voimin ja reportointia oli jatkettava muistilappu+mustekynä hi-tech kombinaatiolla. Näitä raportteja ei kuitenkaan ikinä saatu yhteyden vuoksi lisättyä seurantaketjuun. Uunish selviytyi loppujen lopuksi 33.2k turvin kakkospäivään. Btw, turnausjohto meinasi langettaa kolmen rajanylityksen jälkeen mulle porttikiellon casinolle, koska olin Uuniksen takana lappu ja kynä kädessä ilman pressikorttia. LOL.

Raskas perjantai-ilta oli päättymäisillään, joten kävimme vielä Uuniksen kanssa läpi muutamia päivän käsiä oluen merkeissä Players Barissa.

Lauantaiaamu Las Palmasissa lähti liikenteeseen tuttuun tapaan hotellin aamupalalla, jonka jälkeen päätimme lähteä tarkistamaan lähimmän hiekkarannan, joka tunnetaan nimellä La Canteras. Auringonpaiste ja +23 asteen lämpötila helli meitä koko iltapäivän. Kävelimme matkalla jonkun estradin ohitse, jossa yli sadan ihmisen tanssiryhmä harjoitteli esitystään Carnaval 2010 -tapahtumaa varten. Latinobeibet näyttivät hyviä muuveja koko harjoituksen ajan, joten silmänruokaa oli tarjolla hyvissä määrin.

Matka rannalle taittui aika nopeasti jalan ja sillä tavoin näki paikkojakin hiukan helpommin. Pari tuntia chillausta La Canterasin rantakaduilla, jonka jälkeen lähdimme talsimaan takaisin hotellille. Hiukan ennen neljää pääsimme määränpäähämme ja kävelyn aiheuttama pieni kivuntunne jalanpohjissa alkoi ottaa yliotteen allekirjoittaneesta. Onneksi vaahtokylpy teki tehtävänsä ja kipu oli poissa silmänräpäyksessä. Oli aika siirtyä kohti hotellin aulaa odottelemaan Uunista ja kakkospäivän alkua. Uunish aloitti pöydässä 5, paikalla 8 ja pöydässä istui kolme muuta suomalaista pienillä stäkkieroilla. Muutaman tunnin pelin jälkeen Dave "Devilfish" Ulliott siirrettiin toistamiseen samaan pöytään Uuniksen kanssa. Hetkeä myöhemmin Uunish puski valuneen 10bb~ stäkkinsä keskelle Devilfishin 3-betattua preflopissa. Uunish kääntää AJ:n ja Devilfish 99. Pöytä ei tuoa ässää tai jätkää, joten Uuniksen taival turnauksessa päättyi edellämainittuun jakoon. Vaikka Pokeritiedossa sanotaan Uuniksella olleen KK, uskomme herran kertomaan ässäjätkään, koska puhuimme ratkaisusta vielä myöhemmin illan aikana muutamaan otteseen. Tällä kertaa kävi näin, mutta lämpimämmällä korttipakalla tai meidän hommaamalla riggedpakalla oltaisiin voitu päästä pidemmällekkin.

Päivä oli vaihtumassa iltaan ja päätimme lähteä Uuniksen sekä Kordon kera pienelle siestakävelylle etsimään ruokapaikkaa. Spottaamamme paikka ei ollut siestan vuoksi auki, joten päätimme lähteä Hiperdino -nimiseen markettiin hakemaan viinaa. Tietenkin tarkoituksena vetää hyvä soosi alle ennen 24hPokerin järjestämiä Players Partyja kävelymatkan päässä sijaitsevalla Sotavento Clubilla. Löimme Kordon kanssa pienimuotosen betsin kaupan aukiolosta, ja häviäjä joutuu pukemaan mun vanhan lätkämaskin päälle lauantain tupareihin. Maskin sisäosaa ei olla pesty varmaan kahteen vuoteen ja kuin myöhäisenä joululahjana, Kordo pääsee kulkemaan potta päässä lauantai-illan.
 
Muutamat tunnit naukkailimme toverillisissa merkeissä Team GH:n kesken paikallista vodkaa, viskiä ja sangriaa hotellihuoneemme parvekkeella hyvän musiikin ja keskustelun merkeissä, unohtamatta kuitenkaan alakerrassa pelattavan kakkospäivän ratkaisuhetkiä. Nousukkaan humalan hiipiessä päähän, aloimme olla valmiita siirtymään pelaajabileisiin. Rannekkeet kuitenkin loppuivat kesken, joten jouduin odottamaan uutta satsia hetken aikaa ennen päästyäni bileisiin. Yritin päästä kavereiden kanssa samaan aikaan, mutta koska mulla ei ollut ranneketta, ovimies kertoi lipun hinnan olevan 30€, jonka jälkeen lähdin häntä koipien välissä takaisin hotellille. Myöhemmin Kirsi Salo tuli aulassa antamaan mulle rannekkeen, jonka jälkeen lähdin tyyliin juosten kohti Sotaventoa, jossa bileet olivatkin täydessä vauhdissa. Tervetuliaisdrinkkinä Kordolta ja Uunikselta saadut "jekkushotit", jotka tyypillisen 4cl sijaan sisälsivätkin valehtelematta ainakin 10-12cl sitä itseään. Kaksi tämmöistä 10min sisään muutamalla huikalla alas ja vedonlyöntitoimisto oli taas lähellä aueta. Kordo ehdotti ylenantobetsiä, mutta päätin vetää huonon uhkapeliviettini vuoksi varman päälle ja olla suostumatta tähän.

Siirryimme rajatulle VIP-alueelle, jossa oli satelliiteista turnauslipun saaneita ja Pokerihuoneen sponssipelaajia, lukuunottamatta muutamaa paikallista randomia. Kaikilla oli hauskaa, viina virtasi, läppä lensi ja pääsinpä vääntämään kättä jonkun suomalaispelaajan kanssa. Biittasin ylivoimasesti. Muistikuvia ei tältäkään baarireissulta juuri tuon enempää löydy. Olin kuulemma missannu kaverikuvan Devilfishin kanssa, jonka jälkeen sain kuningasidean lähteä hotellille nukkumaan pois hävettävän suurta humalatilaani.

Seuraavana aamuna olo oli sen mukainen, joten aloin ottamaan loiventavia heti aamupäivästä muiden suomalaispelaajien kanssa hotellin ulkopatiolla. Iltapäivällä lähdettiin La Canterasin hiekkarannalle ottamaan aurinkoa ja ensikosketusta suolaiseen meriveteen lämpötilan ollessa lähes +30 astetta. Voin kertoa, että tämän jälkeen darrasta ei ollut enää tietoakaan. Sunnuntai-ilta jatkui leppoisissa merkeissä oluen, finaalipöydän reilaamisen sekä viskin kera. Tämän jälkeen aloitinkin kirjoittamaan tätä raportin tynkää, jonka sain valmiiksi nyt tiistaina ja lähes kokonaan kännykän muistikirjalla kirjoitettuna. Olkaapa hyvät!

Samppanen vaikenee Las Palmasilta, mutta vain hetkeksi, koska kohta olemmekin jo Suomen pakkasessa.

[Kordo]

EMOP Gran Canaria part 4

Hyvät matkustajat! Opintomatkamme turnauspokerin saloihin on viimeistä laskeutumista vaille valmis. En ole lukenut Samppasen viimeistä entryä tarkasti, joten tässä entryssä voi olla jonkin verran toistoa, mutta kertaushan on opintojen äiti.

Matkamme on kokonaisuudessaan sujunut jälleen kerran erinomaisesti, lukuunottamatta pokeria. Viimeinen niitti koko matkan kestäneelle downswingille tuli eilen Saksassa, kun tarkistin torstain EMOP Lissabonin finaalisatelliitin alkamisaikaa ja sain huomata, että olin shipannu viimeisenä iltana Las Palmasissa väärän karsintasatelliitin tiistaille. Noh virheistä toivottavasti oppii ja jälleen kerran sai huomata, että väsyneenä ei kannata pelata, vaikka löytyiskin ylivoimainen edge.

24hPokerin ja Pokerihuoneen pelaajille järjestetyt VIP-bileet sujuivat normaalia kaavaa noudattaen täydessä kuosissa. Kävimme hakemassa paikallisesta ostoskeskuksesta kolmipäiselle tiimillemme litran vodkaa (5€), viskiä (8€) ja sangriaa (2€). Näitä ilolitkuja neljä tuntia litkiessä poistui viimeistään turnauksen aiheuttama masennus ja pahoinvointi. Itse bileistä muistikuvat ovat todella hataria. Sisäänpääsy ilman VIP-kohtelua olisi maksanut 30€, paukut tarjoiltiin tyyliin viina halpaa, lantrinki kallista ja lasiin sai noin 1,5 desiä vodkaa + kinuamalla vähän lisää. Meille jaettiin aluksi vain muutama drinkkilippu, mutta illan kuluessa juomalippuja irtosi niin paljon kun jaksoi pyytää ja kuosi oli jo alottelujen jälkeen sellainen, ettei montaa vodkaa olisi pystynyt edes nauttimaan. Miinukset napsuu tietysti sille, että tääläpäin muuailmaa ei oikein karpalomehua tunneta!

Samppanen teki jossain kohtaa jo lähellä aamuyötä koko matkamme kaameimman jäädytyksen. Olimme VIP-alueella Devilfishin seurassa ja tämä tarjosi mahdollisuutta kaverikuvaan antamalla kuuluisat kultaiset kledjunsa kuvassa olevalle. Huusin kännissä ohipainavaa kameramiestämme Samppasta joku 10 kertaa, mutta tuloksetta ja kaveri painaa itsenäisen miehen elkein johonkin yön pimeyteen.

Jossain kohtaa aamua hortoilin yksin takaisin hotellille laulaen varmaan tunnin putkeen keksimääni "Heads up for rolz" biisiä. Paikallisten yökerhojen aukioloajoista ei ole siis mitään hajua, mutta luultavasti saavuin hotellille noin viiden aikaa aamulla ja meininki yökerhossa oli tuolloin vielä täydessä käynnissä. Tanssilattia kuitenkin uuvutti heron ja tissiposken ohjekirjaa noudattaen "ei naisia varatulle miehelle".

Seuraavana aamuna herään mahtipontiseen "Heads up for rolz" krapulaan. Silmät ovat kohti koillista, suu kohti lounasta, askeleet hataria, puheesta ei saa mitään selvää ja se mistä saa selvää on 10 leveliä muita ihmisolentoja edellä. Päätämme aamupalan jälkeen lähteä riskinottoon ja kävellä noin neljän kilometrin matka lähimmälle hiekkarannalle tappamaan juhlimisen jälkeistä olotilaa. Meressä uinnin ja kahden särkylääkkeen tuottama helpotus on sanoin kuvailematon. Meriveteen pulahtaminen krapulassa on kuin 10 ave-mariaa ja sen jälkeinen synneistä päästö. Rannalla olevien lämpömittareiden mukaan lämpötila kohosi parhaillaan +31 asteeseen, jossa oli luultavasti pari astetta hyvän rannan lisää.

Maanantaina vaihdoimme hotellia. Viiden tähden hotelli Santa Catalina sai jäädä taakse ja vaihdoimme viimeiseksi yöksi rannan ja keskustan läheisyyteen Hotel Pujoliin. Hotel Pujol saa minulta kaikki suositukset Las Palmasiin lähtijöille tai matkaa suunnitteleville. Sijainti on loistava, hinta noin 50€ yö, netti toimii loistavasti, turvallisuus on kunnossa (turvakaappi huoneissa) ja huoneet ovat mukavan smootheja. Ainakin Playstation sukupolvelle (-90 ja nuoremmat) tai lähistöllä oleville tämä on ehdoton valinta.

Nyt täältä pilviverhon yläpuolelta on jotenkin vaikeaa suunnitella tulevaa, mutta kotiin päästessä aloitan heti huomenna suurimman grindausputken omassa pelihistoriassa. Aion lähiaikoina hankkia työtuoliini sellaisen hierontakeskuksen grindausmukavuutta parantamaan, joten pelisessiot tulee jatkossa toivottavasti pidentymään selkäkipujen poistuessa. Aikamoiset tulevaisuuden suunnitelmat, LOL!

Näin matkakertomuksen loppuun haluan todeta, että mulla oli jälleen kerran helvetin hauska reissu pokerin parissa! Olen saanut viimeisen neljän vuoden aikana huomata, että pokeri antaa ihmiselle sekä työnä että harrastuksena enemmän, kuin mikään muu asia maailmassa! Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin päätän kertomukseni täältä yläilmoista. Voikaa hyvin ja nauttikaa elämästä! Adios!

P.S. Lisää matkakuvia löytyy Facebookista.


Beach suit up! +31 astetta lämmintä.

[Kordo]

Hiljaiseloa

Olen linnoittautunut tyynyillä täytetyn parisänkyni syövereihin kavereina nuuskapurkki ja miniläppäri. Pelaan samalla EMOP Lissabonin satelliitteja ja yritän kertoa Gran Canarian matkan jälkeisiä tapahtumia ja kuulumisia. Tämän piti olla Samppasen heiniä, mutta miehellä on ilmeisesti menossa ihan omat projektit/prosessit tällä hetkellä, joten päätin tarttua tuumasta toimeen.

GH elää tällä hetkellä hiljaiseloa, koska reissuja ei ole tiedossa ainakaan seuraavaan kuukauteen, joten aika arkiset fiilikset tällä hetkellä.

Pokerit on menny biittiä ottaessa, joka ei ole hyvä uutinen ottaen huomioon, että oon räiskiny viime aikoina NL50 ja NL100 lisäksi NL200 ja NL400 pelejä. EMOP Lissabon satelliitit on menny päin vittua, eikä mikään ihme, kun hero ei jaksa edes vaivautua paikalle silloin harvoin, kun finaali paikka napsuu.

Paras EMOP biitti viime viikolla oli, kun kolme pelaajaa jäljellä, kaksi saa lipun ja yksi pelaaja oli poistunut jo aikaisemmin koneelta, elikä tiedossa varma lippu. Israelin kaveri heittää tasastäkeillä standard reissun ja pusken naulat kädessä kaiket. Mr. Israel koppaa 88 kädessä ja pöytään tietysti 8. GG sir!

Ei pokerin takia jaksa yöuniaan menettää ja oon keskittynyt matkan jälkeen pääasiassa tärkeempin asioihin. Korvatulehduksen parantaminen (merivedessä oli jotain outua), muut harrastukset ja uuden asunnon etsiminen. Odotan toki innolla GH:n ensi viikonloppuna alkavia kotipelejä ja ensi kuun alussa Tampereen Gold Dustissa alkavia käkkypelejä, joissa allekirjoittanut tulee aika varmasti olemaan vakionaamoja.

Toissa viikonloppuna vietettiin niitä tupareita, joissa mun piti olla maski päässä. Vietin iltaani Tappara-Saipa pelissä ja jälkipelit jäähovissa, josta saavuin tukevassa humalassa vasta kymmenen aikoihin tupareihin. Samppanen ilmeisesti unohti muistuttaa vedosta, joten lätkämaski siirtyy seuraaviin kissanristiäisiin. Mukana menossa oli anttifishin lisäksi Esukki, joille piti näyttää Tampereen yöelämän salaisuuksia. Hyvin jätkiltä sujui shottejen kittaus ja huhupuheiden mukaan seuraavana aamuna Samppasen vessa tuli tutuksia, hyvä meininki!

Ton viikonlopun jälkeen päätin aloittaa 30 päivän alkoholittoman aikakauden, jota mahdollisesti jatketaan vielä toisella samanlaisella, jos mitään suurempia kissanristiäisiä ei oo tiedossa.

Eipä tässä hirveesti muuta kerrottavaa tällä hetkellä ole, joten koneet kiinni ja muiden harrastusten pariin.

[Samppanen]

Kuulumisia ja tulevaisuuden näkymiä

Morojensta pöytään kaikille! Sain kuukauden kirjoittelutauon jälkeen näköjään Notepadin auki ja mun tarkotuksena ois kirjoittaa teille mitä mulle kuuluu näin helmi-maaliskuun vaiheessa. No mulle kuuluu oikeestaan paljonkin, mutta lähinnä viimeaikoina oon koittanut aikaansaada kaikenmoista, mikä liittyy elämänilon ylläpitämiseen.

No okei, tää ensimmäinen kohta nyt liittyy enemmänkin taloudellisuuden ylläpitämiseen, mutta kerronpa kuitenkin. Kuukauden aikana oon yrittänyt elätellä siinä ajatuksessa, että pääsisin duuniin johonkin niihin 28 työpaikkaan mihin oon lähiaikoina hakemuksia ja CV:tä lähetellyt. Yhteydenotot: 0, työvuorot: 0. Lumityöntekijää, baariapulaista, baarityöntekijää, varastomiestä, keräilijää, pakkaajaa ym. kuvauksia, mitä nää henkilöstövuokrausyritykset ja työkkärit julkaisee työnantajien ehdoilla. Kesäduunin oon saanut tärpättyä, mutta siitä enemmän myöhempänä.

Pyrin saamaan kirjoituksen edes jonkinlaiseen helposti luettavaan muotoon, joten tehdään se tällä kertaa otsikoittain.

Hauskanpito

Yeah, tähän kohtaan on helppo kirjoittaa. Uskokaa tai älkää, mutta mä olin täysin selvinpäin 24. helmikuuta asti. Eli kolme viikkoa selvinpäin EMOP Gran Canaria reissun jälkeen. En oo kertaakaan ollut niin pitkään selvinpäin täällä asuessani. Olin selvinpäin jopa silloin, kun Anttifish ja Esukki tulivat Tampereelle pienimuotoiseen GH-miittiin, jonka ohjelmaan kuului mm. ensimmäinen yö Full Tilt Pokerin ja PokerStarsin onetime hunttailuja (huonolla menestyksellä), kaverin tuparit + livepokeria (selvinpäin + jakajana) ja niiden jälkeiset jatkot keskustan baarissa (nukkumassa). Omalta kohdalta alkuilta meni ihan suunnitelmien mukaisesti, mutta päätin paskana hostina ja huonolla vieraanvaraisuudellani jättää kosteat jatkot väliin ja siirtyä kämpille nukkumaan? Take me to the hills and shoot me. No mut eiköhän me saada joskus tämäkin korjattua. Jonkun meistä oli pakko pitää huolta esukin VIIDEN ylenantorefleksin aiheuttamasta aikaansaannoksesta, tällä kertaa se olin minä.

Olympialaiset loppuu tänään ehdottomaan kruunuun, kun Kanada kohtaa helvetin hyvin pelanneen USA:n kultamitaliottelussa. Suomi sai tyytyä himmeimpään mitaliin, en jaksanut katsoa edes koko matsia sen eilisen pettymyksen jälkeen. Kaikinpuolin olympialaiset meni multa täysin ohi, enkä katsonut muita lajeja kuin miesten jääkiekkoa.

24. helmikuuta oli kuukautta aikaisemmin varattu hiihtolomaristeily Silja Europalla. Muistikuvat ovat vieläkin erittäin hatarat ja aukolliset, mutta muistan ainakin sen verran että meillä oli menossa mukana mukava 10 hengen porukka 90vm nuoria, paljon viinaa ja helvetin hauskaa. Saatiin ensipuraisut otettua puolikuuden paikkeilla, laivanhan piti lähteä alunperin 20.15. Haimme kaverini kanssa liput iltapäivällä terminaalista ja saimme kuulla botskin lähtevän 1½h myöhässä joten meillä oli hyvin aikaa ottaa kuppia ja käydä läpi illan plänejä.

Kävimme koukkaamassa kaverimme Marcuksen bussiasemalta kyytiin ja lähdimme takaisin aloittelupaikkaan, jossa meillä oli kaksi tuntia aikaa kiskoa ennen taksin tuloa. Muutamaa tuntia myöhemmin siirrämme hiprakassa olotilassa olevat ruhomme pihalle, jossa tilataksimme jo odottaakin. Hurautamme itsemme hetkessä Siljan terminaalin eteen ja seuraamme humalaisilla silmillämme sisätiloissa olevaa väenpaljoutta. Antti Tuisku oli muuten esiintymässä, joten lihatiski oli laaja. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen pääsemme vihdoin alukseen, heitämme laukut hyttiin ja painelemme ensimmäisten joukossa Tax Freehen hakemaan alkoholia.
 
Jatkoimme dokaamista vielä hetken aikaa hytissämme kuvia ottaen ja paskaa jauhaen, jonka jälkeen skippasimme Antti Tuiskun ja tassuttelimme laivan discoon bailaamaan. Tässä kohtaa muisti alkaa pätkiä. Mä muistan ainoastaan Suomen pelin, missä huudettiin ihan vitusti ja mulla oli puolikas vodkapullo perstaskussa oman lasini täyttöä varten. Seuraava muisto olikin se kun sammuin samaan tuoliin klo 8.30 Ruotsi - Slovakia ottelun aikana ja siirryimme hyttiin nukkumaan.

Tarkoitus oli jatkaa seuraavana päivä samaa rataa kohti jatkoja, mutta ei jaksanut. Oli pakko saada aikaisempikin humala kokonaan taltutettua. VR:n junaliikenen ja Matkahuollon bussiliikenne oli osittainen syy saada meidät jäämään vielä Turkuun kiskomaan viinaa, mutta saimme lopulta autokyydin satamasta Tampereelle. Hauska reissu hyvällä porukalla ja suurella viinamäärillä saa usein ihmeitä aikaan, tällä kertaa ne ihmeet meni multa ja lapsenlapsille ei kerrottavaa jäänyt.

Kuntoiluprojekti

Kuntoilu on ollut viime aikoina aktiivista ja ei-niin aktiivista. Paino on jämähtänyt 80 kg:hen ja maaliskuun loppuun on aikaa tiputtaa -5kg, jotta pääsen tavoitteeseen. Tää kuulostaa aika sairaalta ja ehkä jopa lähes mahdottomalta, jos virkistetään muistia sillä painonpudotusbetsillä minkä otin tukkaan Kordolta. Maaliskuusta tulee sairas, mulla on täydellinen treeniohjelma valmiiksi kirjoitettuna ja ainoa asia mihin tää voi kusta, on sen noudattamiseen. Loppusuora starttaa huomenna 1. maaliskuuta, jonka jälkeen voin toivottavasti olla ylpeä itsestäni.

Treeniohjelma sisältää jokaiselle kuukauden päivälle aamutreenin+lihaskunnon sekä iltatreenin+lihaskunnon, yhteenlaskettuna ala-asteen matikalla tämä tekee paljon treenimääriä maaliskuulle. Ajattelin aluksi, että iltoina kävisin Tapiolan kentällä juoksulenkillä, mutta eilisen lumitilanteen varjossa vaihdoin iltatreenit kuntopyörään siihen asti kunnes lumet ovat hiukan sulaneet.

Uimahallilla tulen käymään 1-2 kertaa viikossa. Tapahtumia ensikuussa on jonkinverran, mutta tarvii katsoa jaksaako dokata niinä iltoina. 27. maaliskuuta voisin vetää kuukauden ainoat maxigannut 20v syntymäpäiväni kunniaksi, muuten taidan viettää terveellistä hiljaiseloa projektini kanssa.

Pokeri

En ole pelannut pokeria viimeaikoina oikeastaan yhtään. GH-miitin aikana pidetyssä onetime hunttauksessa olin lähinnä takapiruna. Tosin pari viikkoa sitten pelasin Entractionilla 2€ Shorthanded Freezeoutin, joka keräsi mukaan huikeat 200 pelaajaa. Onnistuin nousemaan 1BB:stä viidessä minuutissa ylivoimaiseen chipleadiin, kun pelaajia oli jäljellä 12. Lopulta vein koko roskan ja ansaitsin muutaman tunnin pelaamisesta HULPPEAT 101 euroa. Siinä kaikki pokerista.

Mietittiin tossa vähän aika sitten Anttifishin kanssa mesessä, jos laitettaisiin kesällä joku grindausprojekti käyntiin. Oikeastaan idea tuli multa, mutta sitä ei ole vielä lyöty lukkoon, joten en kerro siitä vielä tässä postauksessa. Saa nähdä mitä mistäkin tulee, koska tämänhetkisellä motivaatiolla voi olla, että toi projekti jää vaan alustavaksi suunnitelmaksi ja pelailen pokeria jatkossa silloin kun huvittaa.

Tällä hetkellä keskityn pokerin sijaan grindaamaan Call of Duty: Modern Warfare 2 -peliä, johon olen varsin koukussa.

Lähitulevaisuus

Jep, tämähän on mielenkiintoista. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Elämän suuria kysymyksiä. Mulla lähitulevaisuus tuo muuttolaatikoita ja työsopimuksen. Juttelin pari viikkoa sitten faijan kanssa puhelimessa tämänhetkisistä työllistämistilanteesta ja sain samalla kuulla, että pääsen kesätöihin samaan paikkaan missä olen ollut kolmena aikaisempanakin kesänä. Työpaikka sijaitsee Turussa. Tarkoituksena ois hoitaa duuni taas kerran hyvällä asenteella ja katsella josko lohkeaisi vakituinen työpaikka samasta firmasta neljän tehdyn kesätyöpestin jälkeen.

Punnitsin ja mietin hetken aikaa tilannetta ja kysyin kavereilta mielipidettä Turkuun muuttamisesta. Mielipiteet olivatkin yllättävän yksipuolisia ja päätin, että lähden työn perässä takaisin sinne. Tutut huudit, perhe ja kaverit. Onhan niitä kieltämättä hiukan tullut ikäväkin, mutta jossen mä olisi saanut tätä paikkaa tulevanakin kesänä, jäisin Tampereelle. Vuokrasopimus olisi tarkoitus purkaa kämpästä huhtikuun lopussa, joka tarkoittaa sitä, että muutan touko-kesäkuun vaihteessa takaisin kotikonnuille.

Tällä hetkellä ajatus ei tunnu yhtään pahalta, mutta voi olla että kun pääsen takaisin spottailemaan paskanruskean Aurajoen kahtia vetämää Turkua, voi tulla Tamperetta erittäin kova ikävä ja ainakin näitä tyyppejä kenen kanssa oon päivittäin, viikoittain ja kuukausittain ollut tekemisissä. Mutta vielä ei oo muuton aika, tässä on kaksi kuukautta aikaa ja tässä voi tapahtua vaikka ties mitä jännää.

Sitä ennen olisi suotavaa, että joku ensimmäisessä kappaleessa mainitsemastani 28:sta työpaikasta ottaisi muhun yhteyttä. Jos siis olette arvon työnantajat eksyneet lukemaan meidän blogia, ottakaa yhteyttä.


Tämmöinen rustaus tällä kertaa, palataan langoille taas kun on kirjoitettavaa. Hyvää kevättä ja hyviä pelejä kaikille tasapuolisesti!