Katastrofi tuloksen kannalta, mutta asianhaarat huomioonottaen, hyväksyn tippumiseni aivan alkumetreillä turnausta.
Mitä sen sijaan en hyväksy, oli tuo eräs suupaltti joka sattui samaan pöytään. Joku japanese, japsinise tai jotain se taisi olla, joka oli valinnut taktiikakseen pisteliään poskensoiton ja suorasukaisen piikittelyn.
Tiedoksi nyt tälle armaalle suupaltille, että seuraavaksi kun kohdataan, leivon lättysi umpeen niin kovilla korteilla, että joudut syömäpuikkojen sijasta käyttämään tippaletkua, pystyäksesi tulevalta masennukseltasi nauttimaan vähäisen ravintosi. 8-)
Mitä sitten tulee siihen että miksi tipahdin, vastaus on yksiselitteinen: Olin kuolemanväsynyt ja kieltämättä myös melkoisen kipiä.
Toivon että tulevana viikonloppuna olen hieman säällisemmässä jamassa, jotta voin vaihteeksi kivuta joko finaalipöytään tahikka sitten aivan siihen pöydän liepeille.
Lyhyestä osallistumisestani huolimatta minulla ehti olla jopa ihan hauskaakin, kun joku velikulta keksi kysyä minulta:
"hei ootko sä se IceBeard?"
johon minä että
"pelaisiko jääparta muka näin huonosti?"
johon peluri
"ei välttämättä"
jolloin sitten tunnustin olevani. Nyt, koska useimmat siellä varmasti miettivät pää punaisena että "hei, missä kohden tässä sitä hauskaa oli?", niin voin lievittää tuskaanne kertomalla sen.
Hauskuus muodostui kysyjän diplomaattisesta vastauksesta "ei välttämättä".

Tämä ei kenties nyt auennut kenellekään, mutta minulla oli hauskaa tuon vastauksen johdosta, sillä se oli kysymyksenasettelut huomioonottaen, fiksuin mahdollinen vastaus tuossa tilanteessa.

Kiitokset kysyjälle!

Viikonloppuna tavataan, ja jos olen voimissani, niin näemme nimenomaan finaalipöydässä..
